Härveleiden parissa olen viihtynyt niin kauan kuin muistan ja ennen sitäkin minusta on valokuvia serkun mopon moottorin kimpussa. Elektroniikasta kiinnostuin kai, koska isäni oli PTH:lla töissä (myöhemmin Tele, Sonera yms) puuseppänä ja sain käsiini sitä kautta puhelimia purettavaksi. Erityisellä lämmöllä muistan puhelinten korjaajatätejä, jotka ottivat pikkunappulan hoitoonsa kun isä sahaili pelottavan kuuloisella sirkkelillään. Nappula pidettiin poissa pahanteosta lykkäämällä eteen kasa puhelimenraatoja ja työkalut. Eikä naapurissa asunut elektroniikkainsinööri-Ekikään tätä kuumetta helpottanut, vaan lainasi pikkupojalle mm. oskilloskooppiaan. Mieleen on syöpynyt monta ahaa-hetkeä Erkin miljoonalaatikkoa ihmetellessä. Suurin ihmetys oli komponentti nimeltä LED, jonka ensitutustumisen muistan aina. Tämä selittänee nykyisen erikoisalani, eli optoelektroniikan.
Olen vaihdellut uran aikana raudan ja softan välillä, tällä hetkellä siirtymässä taas softasta rautaan. Kotona on pieni askartelukoppi ja töissä labra, joten aika paljon pystyn harrastamaan näissäkin. Hacklabiin liityin hienon harrastuksen tukemiseksi ja saatan jotain puutöitä käydä tekemässä. Työpuolelta saattaa löytyä poistettavaa kalustoa ja komponenttia ihan kohtalaisessa määrin. Myöhemmin voin pitää muutaman kurssin optiikasta ja optoelektroniikasta, mutta keväällä aika menee työkuviota muuttaessa ja uusi pikkuhakkerikin on perheeseen tulossa.
Mikko Syrjälahti