Liityin jäseneksi vuoden 2012 WÄRK:festin jälkeen ja nykyisin vastaan elektroniikkahuoneen järjestyksestä. Kolvaamaan opin aikanaan ala-yläasteen vaihteessa Ulvilan srk:n Elkkukerhossa, joka oli käytännössä sekaisin käännetty kerhotila täynnä telkkarinraatoja, pahvilaatikoita, pöytiä ja seurakunnan laulukirjoja. Ihmeen pitkään senkin annettiin toimia. Vanha koti-Wellerini periytyy näiltä ajoilta.
Läbiprojekteissa kiinnostukseni rajoittuu lähinnä ääntä pitäviin laitteisiin, syntetisaattoreihin, ääntä muokkaaviin efekteihin ja analogielektroniikkaan. Läbilla on tähän mennessä tullut rakennettua mm. [x0xb0x][1], joka odottaa vielä kotelointia.
Minulta voi kysellä tarvittaessa apua seuraavien ohjelmien käytössä: Blender, Inkscape, R.
Briefly in English: member since 2012, “warden” of the electronics room, interested in synthesizers and such. You can ask me for help in forementioned applications.
[1]: http://www.ladyada.net/make/x0xb0x/index.html
Liityin jäseneksi aivan yhdistyksen alkuaikoina ja ryhdyin tilankäyttäjäksi kun oli kahdesta käyttäjästä kiinni että uskalletaanko vuokrata tuo Nilsiänkadun tila.
Ollut hallituksessa pitkään ja melko vakionaama tiistai-illoissa.
Läbillä ei nykyään kauheasti ehdi rakennella, mutta kotona Kirkkonummella onneksi on myös asiallinen labra.
Reaktorisimulaattorin softapuoli (ja osa elektroniikasta) on vahvasti allekirjoittaneen käsialaa
Liityin tän vuoden tammikuussa, härvänny läbillä lähinnä kaikkia jänniä synajuttuja omaan modulaariin, viimeksi modasin CV-inputit Monotron Duoon. Ikuisuusprojektina bytebeat-moduuli Eurorack-modulaarisyntikkaan Arduinolla.
Moro, sellainen kolme vuotta on tullut pyörittyä läbillä ja oltua toiminnassa mukana niin messuilla, assyillä ja boozeilla.
En ole hallituksessa virallisesti jäsenenä koska en koe että siihen on aikaa ja paukkuja. Mutta nakki on napsahtanut kuitenkin niin monta kertaa että jonkinlaiseksi tiedoitus-senseiksi tässä on väkisinkin ajautunut.
Sytykkeenä toimi aikoinaan 3D printterit mutta ne on jääneet jo vähän taka-alalle, tosin kyllä niitä edelleenkin joutuu ja pääsee säätämään. Itseäni kiinnostaa valitettavasti vähän kaikki ja aika ei riitä mihinkään. Luultavasti suurin intohimo roikkua läbillä on kuitenkin koneistettu työstömahdollisuus eli laserleikkuri, 3D printterit, vinyylileikkuri ja vastaavat härpäkkeet. Fiilistelen pitkälti koteloiden rakentelua projekteille. Siinä että näpyttelee koneella vähän grafiikkaa jonka voi työstää fyysiseksi kappaleeksi jonkun laitteen avulla - istumalla edelleen siinä penkillään - on jotain maagista joka jaksaa edelleenkin viehättää. Nykyään on tosin tärkeää nähdä labin tyyppejä muutenkin ja kysellä vähän mitä projekteja on käynnissä sekä antaa rakentavaa palautetta siitä miten projekti todennäköisesti epäonnistuu.
Jos haluat auttaa ja vaikuttaa labin toiminnassa niin rohkeasti vaan hihasta nykimään, etsitään yhdessä syylliset ja pistetään homma rullaamaan. Nykyään mut taitaa löytää jostain nurkasta useimmiten rikkomassa jotain vanhaa nintendoa tai amigaa…
Jäsenenä parisen vuotta. Läbille en vielä ole ainakaan ehtinyt, tuntuu tuo elämä keksivän kaikenlaista kiusaa ettei vaan tunnu ehtivän…
Taisin ensimmäiset elektroniikka rakentelut aloitella koekytkentä sarjalla joskus 12 vuotiaana. Se oli semmoinen missä muutama hassu komponentti, jouset joiden alle sai johtimet ja siittä sai kai tehtyä parikymmentä pientä kytkentää…
Nykyään aika menee niin opetellessa uusia asioita, ohjelmoidessa, Linuxilla puuhaillessa, satunnaisia elektroniikka juttuja tehdessä ja töitä tehdessä panimossa alan yrityksessä.
Naimisiin tullut ehdittyä ja vaimokin joskus harvakseltaa sortuu jotain elektroniikka sarjoja kokoamaan omaksi ilokseen…
Jäsenenä alusta saakka, hallituksessa mukana myös aika pitkään. Aikaisemmin kovinkin aktiivisesti mukana tosiaan tiistaisin ja muulloinkin, nykyään kovin kovin paljon harvemmin. Etänä silti hoituu Hacklabin palvelin-infran ylläpitojuttuja.
Lyhyemmin: Wanha ja Wäsynyt, joka toivoo enemmän harrastetta ja vähemmän organisointia itselleen. Tilan siirtyminen lähemmäs olisi mahtava juttu, joka voisi taas motivoida käymään…
Duunijutuiksi teen melko monenlaista tietoturvaa ja puolihuvikseen NFC-juttuja. Näistä saa kysellä, jos joskus sattuu labilta mut löytämään.
Täältäkin löytyy jonninmoinen elelabra myös kotoa.
I’m Michael, one of the founding members of Helsinki Hacklab. Was a board member and the chairman for a a year or so, after that have been mostly busy with my family and work related stuff. Haven’t been much active in the longest time.
Interests? Well, electronics in general (I’m an EE), amateur rocketry, everything space related. Technically I have a ham radio license but I don’t really have time to be on band - in fact I sold all my equipment this year to fund my company. Here’s a pic of my old lab from last year, now looking pretty empty: http://oh2fnx.fi/wp-content/uploads/2013/12/20131225_184149.jpg
Cheers Mike
Suomeksi: Moi mää oon Michael ja mä tykkään elektroniikasta. Säätämiseen ei juuri ole aikaa töiden ja perheen lisäksi mutta koitan satunnaisesti käydä labilla, ehkä tulevaisuudessa enempikin kun labi muuttaa lähemmäksi työpaikkaani.
Olen ollut jäsenenä useamman vuoden. Lähinnä olen tappanut aikaa labilla tiistaisin ja ollut mukana tapahtumissa. Tausta on koodaamisessa, mutta arduinon avulla olen alkanut opiskella elektroniikkaakin.
Minä vahingossa koko Helsinki Hacklabin, onko se haitallista?
Joo siis tulin messiin kun läbiä vasta oltiin perustamassa. En yksin, enkä edes ensimmäisenä. Oon kuitenkin ollu geimeissä mukana ja läbiä ennen haksailin OH2NRG kerholla ja tietty himassa. Osaan vähän ihan kaikkea, mutten mitään mitenkään erityisen hyvin.
Nykyään asun kylähulluna keksijänä Vihdin Jokikunnassa (läbikartan kaukaisin datapiste) ja koitan haksata aikaseks interweb tubes -laitteita kaikkien leluiksi ELL-i avoimen koodin osuuskunnassa.
moro,
oon jo wanha äijä, mut kaikenlaisia idiksiä on tullut. Hurahdin elektroniikkaan v. 1970 (!!!) kun koulukaveri oli rakentanut TM:ssä olleen FM-lähettimen. Sitten oli kokelasluokan lupakin OH3CF muinoin. Tietokoneena oli aluksi National Semiconductorin SC/MP Introkit, ja sen jälkeen niitä on riittänyt. Koodaustakin opiskelin, ja oon jopa mittaus- ja säätöinssiksi päässyt, koodannut Nokialla. Sitten kun pää alkoi viiraan, ryhdyin (paitsi työkyvyttömyyseläkeläiseksi) myös valokuvaajaksi. Taiteen alalta sitten idieoita on tullut. Koodia on megatolkulla, jos joku neuvoisi, miten pistää Githubiin. Lepsämän kylähyullun virallista titteliä en oo saanut (vielä).
Häkkejä keksii, kun nappula on vähissä. Laserkaiverrin on viimeinen, ja savunpoistoja sun muita on siihen kehitelty. 3D-skannereita on kans keksitty useita. Näillä on sit grafiikan painolevyjä väsätty.
Heip,
Tässä niin uusi jäsen etten ehkä edes ole virallisesti jäsen vielä. Jäsenhakemus kun vaatinee hallituksen hyväksynnän ja kai joku jäsenmaksukin pitäisi pulittaa. Touhussa kuitenkin kovasti mukana jo kun labra muutti Pitskuun minne itsekin kerkiän töiden jälkeen.
Elektroniikan harrastus alkoi kun joulupukki toi Philipsin Electronic Engineer-rakennussarjan jo aikana ennenkuin ihminen käveli kuussa ja sillä oli koulutussuuntaus valittu yksin tein. Monet vuodet leipäkin lähti niistä hommista teollisuuden tehoelektroniikan ja säätösysteemien kanssa turatessa. Nyttemmin olen ns. turhaa joukkoa joka vaan katselee päältä kun muut hikoilee (en tosin vielä eläkkeellä kylläkään). Lienee osasyy miksi näpit syyhyää päästä aina välillä kolvaamaan jotain härpäkkeitä. Kivaa on ollut rakennella erilaisia pieniä prosessoriohjattuja kekottimia lähinnä Atmelin satiaisilla ja erilaisilla ARMeilla, mutta muillakin. Labilla koetan käydä minkä muilta hommilta kerkiän joten siellä nähdään.
Elektroniikkaa tuli harrastettua jo 1970-luvun puolella, tietokoneita sitten 80-luvusta alkaen. Nykyinen työ onkin tällä alalla, mutta labilla koitan harrastaa jotakin mahdollisimman erilaista, nyt uuden labin kanssa aika paljon infrastruktuuria.
Mun elämäni ensimmäinen hakkerointi taisi olla ala-asteen kolmannella luokalla kun sain tai ostin sellaisen linnun jonka sisällä oli kuminauha, jota veivaamalla se sitten lensi. Sitte sen hienomekaaninen jokin pikku vipu tms. meni 20 asteen pakkasella poikki. Suolistin sen linnun, otin puukon käteen ja leikkasin mehupurkin kyljestä 3mm x 30mm palasen ja tein siihen pari reikää ja tökkäsin tekemäni kiertokangen paikalleen ja lähdin ulos pyörittään kuminauhaa. Toisin sanottuna…pienestä pitäen oon tykänny tehdä kivoja juttuja ja joskus oon tehnykin niitä.
2010 Aloitin Oulun Opettajan koulutuslaitoksessa teknisen työn sivuaineen ja siellä tuli eteen robottikurssi. Jäin koukkuun, mutta olin laiska. En jaksanut tehdä kaikea pientä näpräämistä itse -> törmäsin netissä 3d printteri ilmiöön ja huusin ebaysta itselleni sellaisen, jotta pienet nypräämiset voisin jatkossa tehdä printterillä. Siihen aikaan ainoat suomenkieliset 3d printteristä kertovat sivut taisivat olla Hacklabilla ja sitä kautta tutustuin labiin, vaikka etäisyyttä olikin 600km. Eläköön intternet! Printteri kuitenkin sai hittiä kuljetuksessa, joten en paljoa päässyt printaamaan sillä. Ajatus printteristä jäi kytemään ja rakensin keväällä 2014 itselleni Ultimakerin ympäri maailmaa tilatuista osista. Sorvi, jyrsin,cnc kone ja laserleikkuri tuli tutuiksi/tutummiksi tuon projektin myötä.
Elektroniikasta. Niin…Syksyllä 2012 ajattelin jatkaa kaksi vuotta aikaisemmin aloittamaani ja roikkumaan jäänyttä teknisen sivuainetta ja metalityöksi(2 op kurssi) sorvasin linkissä näkyvän sukelluslampun koska edellinen jäi järven pohjaan eikä kiinnostanut ostaa kallista laitetta uudelleen: https://www.dropbox.com/s/8ikz1rks3gakqir/2013-01-14%2000.49.12.jpg?dl=0
Lamppu olikin yllättäen kova työ suunnitella ja tehdä. Lampun sähköjä pohtiessäni mieleni sitten palasi kesken jääneeseen robottikurssiin Ja mikrokontrollerien ohjelmointiin Hoimmasin tuolloin itselleni Picaxe mikrokontrollerin ja olin mennyttä miestä. Tuntui kuin uusi maailma olisi avautunut. Elektroniikka kurssin(2 op) suoritin tekemällä sukelluslampun kaveriksi Picaxella käyttöaika/lumen laskurin koska ei ole kiva jos lamppu sammuu pimeällä 20 metrin syvyydessä. Tämä on samalla myös ensimmäinen elektroniikka työ sitten ala-asteen neljännen luokan. https://www.dropbox.com/s/nf2lxoevly6dhn1/2013-02-22%2006.54.40.jpg?dl=0
Lumen laskurin teen joskus myöhemmin tuohon. Pääasia että tietää akkujen ikääntyessä paljonko ne antaa käyttötunteja.
Sen kesken jääneen robottikurssin sitten suoritin tekemällä härpäkkeen jota kiikutin jopa keksintösäätiöön ja protostudioon (jatkan tätä projektia taas joskus). Niin…ja Ultimakerin tekemisestä sain sitten puutyökurssin opintopisteet. Aika omaa polkuani oon kulkenut kun oon suoritellut noita teknisen kursseja. Hakkerointi harrastukseni on alkanut siis vasta pari vuotta sitten ja aika paljon tullut opittua sinä aikana.
Mulla on tietynlainen visio menetelmistä, kuinka tekniikkaa ja koodausta kannattaisi alkaa opettaan jo pienille lapsille. Tämä vísio liittyy siihen kuinka Lego-robotteja, mikrokontrollereita ja yksinkertaisia tietokone ohjelmia voitaisiin opettaa peruskoulussa. Tämän ja monien muiden syiden vuoksi hain äskettäin eräältä vaaliraha skandaalissa ryvettyneeltä säätiöltä avustusta Hacklabille ja sain sitä. Tämän potin(osan siitä) turvin mulla on ajatuksena, että rupean pikkuhiljaa tulevaisuudessa tekeen workshoppeja ja vastaavia juttuja, joissa testaan kuinka mahdollista vision kokeileminen käytännössä on. MIksi? No siksi että teknisen opetusta on yritetty KEHITTÄMISEN sijaan lakkauttaa moneen kertaan. Annetaan tekniseen työhön vähän rahaa ja kielletään monien työkalujen, kuten sorvin ja sirkkelin käyttö -> Höylätään lankkua kun se on halpaa. -> Tylsä aine -> Ei siitä tykätä eikä sillä ole yhteískunnallista merkitystä -> lopetetaan se koska eihän monissa muissakaan maissa opeteta teknistä. Tätä asiaa en voi hyväksyä.
Tulipa pitkä tarina omasta historiasta ja itsensä kehumisesta, mutta pointti siinä on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä oppia jotain asiaa, josta on haaveillut tai kiinnostunut. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä.
Minut pakotettiin mukaan. Noeikun, olen SATSilainen, tätä kirjoittaessa yhdistyksen puheenjohtaja, ja kerhotilojen yhdistyessä päädyin sitten rakettiporukan mukana myös labilaiseksi. Tottapuhuen olen ihastellut Hacklabin ständiä pienoismallimessuilla ja pohtinut, että tuo olisi oiva juttu, jos aika muilta harrastuksilta, töiltä ja opinnoilta vaan riittäisi. Nyt sitten sattuman oikusta olen mukana, ja tyytyväinen siihen.
Minä itte: 46-vuotias pikkupoika, joka innostuu milloin mistäkin vempaimista ja harrasteista. Pysyvämpi innostus on ainakin sieltä 4.6-vuotiaasta pikkupojasta lähtien ollut erilaisiin lentäviin esineisiin. Erilaisia lennokkeja ja raketteja on tullut puuhasteltua melkoiset määrät, ja yleensä aina mielessä on jotain mitä kaikilla muilla ei jo ole. Useimmat niistä toki päätyvät pysyvästi vain suunnitelmiksi, mutta jospa tämä uusi paikka ja porukka saisi vauhtia toteutuspuoleenkin? Lukuisista suunnitelmista huolimatta olen enemmän sellainen ad hoc -kokeilija, eli ne suunnitelmat ovat usein sellaisia “tätäkin pitäs koittaa” -tyyppisiä epämääräisiä ajatuksia. Rakettiharrastus muuten sopii sellaisille puuhastelijoille loistavasti - niin kauan kuin turvallisuusasiat ottaa vakavasti ja hoitaa perusjutut kunnolla, kokeiltavaa riittää ja on mahdollista myös varsin nopeasti saada jotain valmiiksi.
Muuten elämässäni olen ehtinyt yhtä sun toista, tällä hetkellä olen tutkijana ja tohtorikoulutettavana Aallon vesilabrassa. Sitä ennen olin 16 vuotta tietoturva-alalla. Asustelen Siuntiossa ja olen perheellinen, joten en välttämättä kovin usein pyöri labilla, mutta töiden jälkeen varmaan silloin tällöin. Tällä hetkellä erityisesti olen kiinnostunut oppimaan sorvin, jyrsimen ja 3D-printterin käyttöä.
Mitäs sitä muuta osaisi itsestään sanoa… Mitä hyötyä meikäläisestä voisi olla? Raketeista ja lennokeista jos on kysyttävää, niin jotain apua voin yrittää tarjota. Jatkossa olen varmaan yksi niistä SATSilaisista, jotka järjestävät rakettikursseja.
Elektroniikkaharrastelua lapsena 1990-luvun alussa, *nix-palvelimia ja Internettiä työnä ja harrasteluna 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana kotiautomaation rakentelun myötä elektroniikkaakin on tullut taas näperreltyä. Labilla touhuamista rajoittaa omat muut ja lasten harrastukset sekä varsinkin kesäisin asunnon remontit.
Härveleiden parissa olen viihtynyt niin kauan kuin muistan ja ennen sitäkin minusta on valokuvia serkun mopon moottorin kimpussa. Elektroniikasta kiinnostuin kai, koska isäni oli PTH:lla töissä (myöhemmin Tele, Sonera yms) puuseppänä ja sain käsiini sitä kautta puhelimia purettavaksi. Erityisellä lämmöllä muistan puhelinten korjaajatätejä, jotka ottivat pikkunappulan hoitoonsa kun isä sahaili pelottavan kuuloisella sirkkelillään. Nappula pidettiin poissa pahanteosta lykkäämällä eteen kasa puhelimenraatoja ja työkalut. Eikä naapurissa asunut elektroniikkainsinööri-Ekikään tätä kuumetta helpottanut, vaan lainasi pikkupojalle mm. oskilloskooppiaan. Mieleen on syöpynyt monta ahaa-hetkeä Erkin miljoonalaatikkoa ihmetellessä. Suurin ihmetys oli komponentti nimeltä LED, jonka ensitutustumisen muistan aina. Tämä selittänee nykyisen erikoisalani, eli optoelektroniikan.
Olen vaihdellut uran aikana raudan ja softan välillä, tällä hetkellä siirtymässä taas softasta rautaan. Kotona on pieni askartelukoppi ja töissä labra, joten aika paljon pystyn harrastamaan näissäkin. Hacklabiin liityin hienon harrastuksen tukemiseksi ja saatan jotain puutöitä käydä tekemässä. Työpuolelta saattaa löytyä poistettavaa kalustoa ja komponenttia ihan kohtalaisessa määrin. Myöhemmin voin pitää muutaman kurssin optiikasta ja optoelektroniikasta, mutta keväällä aika menee työkuviota muuttaessa ja uusi pikkuhakkerikin on perheeseen tulossa.
Hannu Olin
Rakentelen ammatikseni tekniikkahärpäkkeitä peruskoulussa. Kävin esittelemässäkin erästä auton protoa kerholla vuosi sitten. Valmistan siis halvoista yksinkertaisista materiaaleista pienkokoisia autoja dc-moottorilla. Alakoululaiset tekevät vain rungon, joka liikkuu vauhdikkaasti. Seuraavina vuosina samaa runkoa kasvatetaan ohjaus-modulilla ja Ardulla. MIT App inventorilla teemme puhelimeen helppoja applikaatioita, joilla voidaan kauko-ohjata BT:llä Ardua. Proto toimii mukavasti ja herättää teineissä valtavan rakenteluhalun.
Tällä hetkellä ongelmana BT-modulin konfigurointi. Luokkahuoneessa pitäisi toimia kymmenkunta modulia samanaikaisesti. Modulien nimet pitäisi vaihtaa kullekin modulille erilaiseksi. Tämä on osoittautunut vaikeaksi. Olen käynyt läpi useita netin video-ohjeita, mutta modulini ei suostu menemään AT-komento moodiin. Pitäisikö tämä kysymys asettaa johonkin toiseen ketjuun? BT mallia ZS-040. Vastaukset please hyvin yksinkertaisesti ja hitaasti edeten.
Arto Mikkola
Harrastan flippereitä, vanhoja arcade pelikoneita ja niiden korjailua. Kiinnostunut eniten wanhasta elektroniikasta (70-lukua). Myös putkinäytöt niiden korjaaminen ja elvyttäminen on lähellä sydäntä. Paikalle ei niin usein ehdi kun haluaisin, perheen ja oman firman luomien kiireiden takia.
