Pistetäänpäs oululainen esittelyketju myöskin, kun rekisteröityneenä taitaa olla jo pari Tarlabilaista.
Olen kulkenut muutamia vuosia euroopan hakkerileireillä (Chaos Communication Camp ja hollantilainen nimeään vaihtava vastine) ja vuoden 2007 CCCampilla puhuttiin paljon Hackerspace-aattesta ja puhetta jatkettiin pari vuotta myöhemmin Hacking At Random (HAR2009) -tapahtumassa. Ryhdyin etsiskelemään muita kiinnostuneita moisen ihmeen perustamiseksi Ouluun ja jonkinaikaa myöhemmin 2011 olin polkaisemassa pystöön Tarlab Oulu ry:tä.
Joihinkin muihin erona, olen mukana suureksi osaksi puhtaasta aatteen palosta enkä niinkään siksi että tarvitsisin johonkin projektiin työkalun X. Aika paljon tulee seurattua teeman ympärillä olevaa keskustelua meillä ja maailmalla.
Oma tausta on lähes täydellisesti softapuolella ja elektroniikkakokemus rajoittuu muutamaan teini-iässä koottuun Bebekin rakennussarjaan ja pariin kesken jääneeseen aihetta sivuavaan yliopistokurssiin. Työn ja harrastusten kautta tietoturva ja yksityisyys-jutut on lähellä sydäntä. Kova kiinnostus olisi myös oppia sähkötekniikkaa/elektroniikkaa siinä määrin että kirjoitettua softaa saisi interaktioon oikean maailman kanssa (robotit ja erilaiset vilkkuvat valot on kiinnostanut aina). Ja jotta ei tarvi aina värkätä tietokoneiden kanssa, niin myös muu askartelu on ollut aina lähellä sydäntä.
Joskus pienenä sain moottorin pörimään tai valon syttymään laittamalla johdot paristoon ja katsoin samalla videonauhuria että WTF.
80-luvulla tiedon saatavuus oli korvessa nolla. 30km päässä kirjastossa oli ehkä joku kirja joka kertoi miten elektroniikkaa kasataan ja virran ja jännitteen peruskaavoja ja ne iänikuiset transistoriasteet. Seuraava kirja olikin sitten jostain radiolähetinten aktiivisuodinten suunnittelusta. Opetusta ei järjestettävissä. Osia saisi purkamalla hajonneita laitteita, mutta dokumentaatiota ei mistään.
Basic kirja koneelle jota kellään ei ollut löytyi ja kaveri jolla on kone ilman kirjoja. Noita yhdistäessä se aivovamma sitten syntyi ('87) ja yläasteen tietotekniikan opetus sitä vahvisti ('94). Yliopistokaupungin kirjaston viattoman näköisen LISP kirjan ('98) ja skriptikielten kautta sitten päästiin toipumiseen ja lopulta mikrokontrollereiden ohjelmointiin ('07). Puhtaasti ohjelmointijuttuihin ei silti ole kovin paljon viehätystä.
Sitä on sitten kahlattu harrastaen aina jotakin pimennosta informaatioparatiisin alun kautta nykymaailmaan. Ainakin osa ajasta on kulunut koneiden ja verkkojen ylläpidossa. Lopulta sain kuitenkin hankittua paikan ja tutkinnon ihan oikeana (ainakin niin väittivät) elektroniikkasuunnittelijana (sulautettuja). Nyt on aika ja jaksaminen luonnollisesti nopeasti katoavia luonnonvaroja, mutta yritän silti harrastaa kaikenlaista kiinnostavaa.
Tarlabille liityin mukaan siinä vaiheessa kun tilat oli löydetty. Kiinnostuksena on tukea tällaista toimintaa millä tavoin se nyt sattuu olemaan mahdollista ja hyödyntää ohessa syntyviä mahdollisuuksia. Eikä ihmisiin tutustuminenkaan varmasti olisi haitaksi vaikkei se kovin luontevaa olekaan
